Hyvinkään Vasemmiston aluevaltuutettu Johanna Linna piti puheen Puolimatkan hautausmaan muistomerkillä vappupäivänä 1.5.2024
”Hyvät kuulijat
Olen siinä suhteessa nuori ja onnekas, etten ole joutunut kokemaan mitään sodan kauhuja
elämässäni, en edes työväen taistelua oikeuksiensa puolesta. Ikäluokalleni kaikki on tullut kuin
Manulle illallinen, synnyin hyvinvointi suomeen. Siksi tämä tilaisuus on erityinen itselleni. Tämä
sankarihautausmaa, jossa nyt olemme, on viimeinen leposija monille Suomen sisällissodan
aikana kaatuneille.
Suomen sisällissota vuonna 1918 syttyi monista syistä, joista yksi oli työväestön oikeuksien ja
aseman parantamisen pyrkimys. Punaiset, jotka olivat enimmäkseen työväenluokkaan kuuluvia
ihmisiä, näkivät taistelunsa osana laajempaa työväenliikkeen ja sosialistisen ideologian
kamppailua parempien työolojen, palkkojen ja yleisen elintason puolesta. Suomi oli tuolloin
vahvasti maatalouspainotteinen ja kyseisen elinkeinon epävakaus, johtuen mm.
kausiluonteisuudesta ja viljan alhaisesta hinnasta, olivat yleisiä ongelmia, jotka vaikuttivat
köyhyyden lisääntymiseen.
Kaupungeissa oli myös paljon köyhyyttä. Teollistuminen oli vasta alkamassa, ja monet
maaseudun asukkaat muuttivat kaupunkeihin paremman elannon toivossa. Kuitenkin
teollisuustyöläisten palkat olivat yleensä matalia, ja työolosuhteet huonot. Lisäksi kaupungeissa
oli suuri määrä ihmisiä, jotka elivät köyhyydessä, asuivat ahtaissa oloissa, suorastaan
slummeissa.
Sosiaaliturvaa ei ollut tuolloin nimeksikään, eikä valtiolla ollut laajaa julkista tukiverkostoa
köyhien auttamiseksi. Monet joutuivat turvautumaan hyväntekeväisyyteen tai paikallisiin
seurakuntiin saadakseen apua. Köyhyyden torjumiseksi alettiin kuitenkin jo tuolloin tehdä työtä,
ja esimerkiksi työväenliike oli alkanut vaatia parempia työolosuhteita ja palkkoja
teollisuustyöläisille. Punaiset pyrkivätkin parantamaan asemaansa ja saavuttamaan näitä
oikeuksia.
Vaikka tuo sisällissota päättyi valkoisten voittoon ja johti punaisten tappioon, sen perintö jätti
jälkensä Suomen työväenliikkeeseen ja yhteiskuntaan laajemmin. Sisällissodan jälkeen pyrittiin
parantamaan työläisten oikeuksia ja luomaan sosiaalinen hyvinvointivaltio, joka tarjoaisi
laajemmin sosiaaliturvaa ja mahdollisuuksia työntekijöille.Näin ollen Suomen sisällissodan
punaiset liittyvät työväen oikeuksiin tärkeänä osana laajempaa historiallista taistelua näiden
asioiden puolesta.
Tänä päivänä käydään Suomessa taas taistelua, jota ei voi työväen juhlapäivänä ohittaa. Näyttää
siltä, että työväen itselleen taistelemat oikeudet ovat vaarantuneet kokoomusjohtoisen
nykyhallituksen toimesta. Työntekijöiden ääni halutaan vaientaa rajoittamalla lakko-oikeuksia,
mahdollistamalla paikallisia sopimisia ilman luottamusmiestä, sairauspoissaolopäivän palkkaa
heikentämällä, määräaikaisuuksien kriteereitä höllentämällä ja valtakunnansovittelijan käyttöä
rajoittamalla.
Meidän tulee työväen puolueena ja heikompien puolustajana nostaa näitä asioita korkeammalle
teemoissamme, uudestaan ja uudestaan. Ikävä kyllä tänä päivänä työntekijät eivät välttämättä
liity ammattiliittoihin tai seuraa politiikkaa. Saavutettua hyvinvointia ja työoloja pidetään helposti
itsestään selvyyksinä. Ihmisten tietämättömyys on nähty mm. populistisen puolueen nousuna
hallitukseen. On helppo tehdä tyhjiä lupauksia äänestäjille, jotka seuraavat vain pinnallisia
vaalisloganeita. Sitä suuremmalla syyllä meidän tulee pitää vasemmistolaista lippua ylhäällä ja
herätellä ihmisiä toreille, somessa keskusteluun ja tekemällä yhteistyötä ammattiliittojen kanssa
lisääntyvässä määrin.
Maailman tilannettakaan ei voi tässä kohtaa sivuuttaa, koska sillä on vaikutusta meihinkin.
Ajoittain Suomen haasteet ovat tuntuneet pieniltä ja jääneet varmasti jalkoihin mm. Ukrainan ja
Gazan konflikteja seuratessa. Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että Suomi on vahvasti riippuvainen
kansainvälisestä kaupasta ja poliittinen epävakaus ei voi olla vaikuttamatta mm. tuontiin,
energian hintaan ja investointeihin.
Lisäksi turvallisuudentunteemme on uhattuna. Jos toissavuoden Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja
Putinin asettama uhka on nakertanut luottamusta maailmaan rauhaan, olemme tänä vuonna
kenties vieläkin huolestuttavammassa tilanteessa. Helmikuussa maan parlamentille
pitämässään-puheessaan, Putin uhkasi ydinasekonfliktilla länsimaita ja kertoi tarpeesta
vahvistaa sotilaallisesti läntistä suuntaa.
Maaliskuussa tapahtui Moskovassa järkyttävän tuhoisa terrori-isku. Median antaman tiedon
mukaan Moskovaa oli maailman laajuisesti varoitettu terrori-iskun uhasta ja eikä venäjä
reagoinut annettuihin varoituksiin. Tämä kertoo karusti Putinin luottamuksesta länsimaihin. On
vaikea uskoa, että venäjä haluaisi aidosti rakentaa rauhaa. Päivittäin saamme mediassa tietoa
venäjän tavasta viestittää maailmalle sotilaallisesta mahdistaan, josta yhtenä esimerkkinä on
Venäjän aiheuttama GPS-häirintä lentoliikennettä kohtaan.
Toisaalla on myös Gazan tilanne, joka on kaoottinen ja haastava maailmanrauhan kannalta. Apua
pääsee vain vähäisesti perille ja nälänhätä on todellisuutta. Kestävän rauhan saavuttaminen
vaatii laajempaa sitoutumista konfliktien osapuolilta sekä kansainväliseltä yhteisöltä.
Vuoropuhelun edistäminen on olennaista, jotta voitaisiin löytää ratkaisuja, jotka kunnioittavat
kaikkien osapuolten oikeuksia ja turvaavat alueiden vakauden pitkällä aikavälillä.
Kansainvälisen solidaarisuuden kautta voimme pyrkiä edistämään dialogia, ymmärrystä ja
rauhanomaisia ratkaisuja maailmalla. Vasemmisto voi omalta osaltaan pitää yllä Suomen osalta
keskustelua ja pyrkiä vaikuttamaan Suomen ulkopolitiikkaan, jotta humanitaarinen avustustyö ei
pysähdy, rauhanneuvotteluihin tarjotaan tukea ja pyritään kansainvälisten sopimusten
edistämiseen.
Lainaankin tässä lopuksi Vasemmistoliiton periaateohjelmaa. Vasemmistoliiton mielestä oikeus
päättää ja oikeus olla kuuluvat meille kaikille. Jokainen meistä ansaitsee hyvän elämän ja
puhtaan elinympäristön. Haluamme varmistaa paremman tulevaisuuden seuraaville polville.
Vasemmistoliitto tahtoo demokraattisen ja turvallisen Suomen sekä maailman, missä
kansainvälinen yhteisö tavoittelee rauhaa sekä yhteiseloa, ei sotaa eikä vastakkainasettelua.
Meitä on monta ja yhdessä meillä on mahdollisuus muuttaa kaikki.”